Kuva: Sébastien Lavoie

Black Boxissa kuullaan tiistaina 28.1. James Andeanin, Alejandro Olarten sekä Alejandro Montes de Ocan elektroakustinen näkökulma yhdestä tämän vuoden Sibafestin teemasta, vuodenaikojen kierrosta. Konsertissa esitellään kaksi täyttä sykliä ”Neljää vuodenaikaa” Robert Normandeaulta sekä Sébastien Lavoielta, ja myös kaksi tiettyyn vuodenaikaan liittyvää teosta: Andrew Bentleyn ja Lennart Sandersin Winter Waters sekä Francis Dhomontin Un autre printemps.

”Lähtökohtamme oli Lavoien Neljä vuodenaikaa-sykli, joka on hyvin tuore teos nousevalta säveltäjältä. Tuntui luontevalta esittää Lavoien teos ottaen huomioon festivaalin teema. Myös Dhomontin sävellys Vivaldi-viittauksineen oli ilmiselvä valinta”, kertoo James Andean, yksi konsertin suunnittelijoista.

Monelle elektroakustinen musiikki voi olla hyvinkin vieras käsite.

”Elektroakustinen musiikki on melko laaja käsite, kattaen suuren osan siitä nykymusiikista, jossa teknologia on merkittävässä roolissa joko sävellyksessä tai esityksessä”, tiivistää Andean.

Konsertissa suurin osa esitettävistä teoksista on niin sanottua akusmaattista musiikkia, eli säveltäjän studiossa valmistelemaa musiikkia, joka esitetään konserttitilanteessa tallenteelta kaiutinorkesterin kautta. Pääosassa ovat livemuusikoiden sijaan tietokoneet ja monenlaiset muut tekniset laitteet.

”Konserttiin valmistellut teokset soitetaan koneelta, mutta niiden luomiseen on käytetty runsaasti erilaisia työkaluja ja lähteitä. Kolmessa kappaleessa pääinstrumenttina voidaan pitää nauhoitteita, kun taas yksi teoksista on luotu pääasiallisesti syntetisaattorilla. Varsinainen instrumentti itse esityksessä on kuitenkin kaiutinorkesteri eli akusmonium”, Andean kertoo.

Elektroakustisen konsertin valmisteluun liittyy paljon samaa kuin minkä tahansa muunkin konsertin. Andean kuvailee, mitä muuta konsertin järjestäminen vaatii.

”Kun teokset on valittu, pitää kerätä tarvittavat materiaalit. Tähän saattaa kuulua tietynlaisia tietokoneohjelmia, työkaluja tai instrumentteja, äänitiedostoja, audiovisuaalista materiaalia ja niin edelleen. Tämän jälkeen alkaa materiaalin opettelu ja harjoittelu.

”Säveltäjän ja esittäjien yhteistyönä syntyy 'partituuri', johon on merkitty yksityiskohtaisesti jokaisen teoksen kulku, kuten perinteisessä orkesteripartituurissa. Lopuksi pitää vielä hoitaa laitteiston pystytys ja asettelu. Tämä toivon mukaan saadaan hoidettua päivässä, jotta päästään harjoittelemaan. Sen jälkeen on jäljellä enää itse konsertti!”

Elektroakustinen musiikki voi olla yleisölle uudenlainen kokemus, joten ohjeistuksena voisikin antaa vain sulkea silmänsä ja tuntea kuinka ääni ympäröi kuulijan. Andean kuvaileekin, kuinka tilassa on kaiuttimia yleisön ympärillä sekä yläpuolella. Esittäjät muokkaavat ääntä tilassa suuresta pieneksi, läheisestä kaukaiseksi ja laajasta intiimiksi. Andeanin mielestä kaiutinorkesteri muuttaa koko konserttikokemuksen tilataiteelliseksi kokonaisuudeksi.

”Kyseessä on varsin uniikki ajatus soittimesta, jossa esittäjä käsittelee kaiuttimia miksauspöydän ääressä, usein jopa varsin virtuoosisesti. Tällöin myös konserttisalia itseään ikään kuin ’esitetään’.”

Lue lisää konsertista täältä!