Perjantaina Musiikkitalon alalämpiössä kuultiin viimeinen osa Sibafestin Elämäni valinnat –sarjasta. Sarjan viimeisessä osassa Sibafestin taiteellinen johtaja Gustav Djupsjöbacka haastatteli Helsingin tuoretta kulttuurijohtaja Stuba Nikulaa.

Tilaisuuden aluksi Djupsjöbacka avasi Nikulan akateemista perhetaustaa. Nikulan äiti on taidehistorian emeritaprofessori Riitta Nikula ja isä entinen oikeuskansleri Paavo Nikula.

”Itse asiassa äidilleni on usein pahoiteltu sitä, että isäni on vain lisensiaatti, ja että työtehtävät ovat estäneet hänen akateemisen uransa”, Stuba Nikula myhäilee.

Tapahtumanjärjestäjä jo lukioikäisenä

Koulussa mieluisia aineita Nikulalle olivat matematiikka ja äidinkieli. Hän kävi lukionsa Tapiolassa ja järjesti tapahtumia jo tällöin.

”Koulussa hakeuduin kaikenlaisiin rinkeihin – oppilaskunnan hallituksiin ja muihin sellaisiin, joissa sai järjestää jotain. Nämä olivat erinomaisia tekosyitä istua esimerkiksi Tapiolan Stockan kahvilla ruotsin tunnin ajan – kun piti suunnitella jotain”, Nikula kertoo.

Lukion jälkeen Nikula tie vei Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan tietojenkäsittelytiedettä. Opiskeluaikanaan Nikula toimi roudarina, portsarina sekä opettajana. Opiskelujen loppuvaiheessa hän siirtyi tuotannollisiin tehtäviin Elmu ry:hyn.

”En ole koskaan ollut musikaalinen tai kuunnellut musiikkia, mutta kaikki mitä elävän musiikin hetkessä tapahtuu, on ollut kiinnostavaa”, Nikula kertoo.

Opintojen loppupuolella 90-luvun lopulla mukaan tuli Tuska-festari. Sen jälkeen hän siirtyi Kaapelitehtaan johtoon.

"Festivaalin ja erityisesti ulkoilmatapahtuman järjestäminen oli epävarmaa ja raskasta. Seitsemän-kahdeksan Tuska-festivaalin jälkeen tapahtumanjärjestäminen oli ikään kuin nähty", Nikula kertoo.

Kaapelitalosta kulttuurijohtajaksi

Nikula siirtyi sivuun Kaapelitehtaan johtotehtävistä viime vuonna, sillä hänet valittiin Helsingin kulttuurijohtajaksi. Keskustelussa sivutaankin näin ollen myös kulttuuripoliittisia kysymyksiä, kuten orkesterien lippujen hintoja ja Musiikkitalon hinnoittelupolitiikkaa. Lisäksi esiin nousee nuorten rooli kulttuurin käyttäjinä.

"Meillä on kuttuuripudokkaita. He käyvät lapsina tietyissä paikoissa ja palaavat myöhemmällä aikuisiällä, mutta näiden välissä ei ole mitään. Pitäisikö tästä huolestua vai olla onnellinen?", Nikula kysyy.

Lopuksi Djupsjöbacka tiedustelee, kuinka kauan Nikula aikoo viihtyä nykyisessä pestissään.

"Ehkä tää on semmoinen kymmenen vuoden hupi, koska eihän tässä saa muutamassa vuodessa mitään aikaan", Nikula sanoo.