Kuva: Heikki Tuuli

Poikkeukselliset valinnat ovat sävyttäneet kapellimestari Mikko Franckin elämänkulkua. Hänen työuransa on 34-vuotiaalle kunnioitettavan pitkä.

”En ihan tarkalleen osaa hahmottaa, mistä keksin kapellimestarin ammatin. Olin viisivuotias, kun ilmoitin haluavani viulistiksi ja kapellimestariksi. Siitä meni vain puolet oikein, koska viulistia musta ei sitten tullutkaan. Annetaanko tällainen epätarkkuus viisivuotiaalle anteeksi?”, kapellimestari Mikko Franck naurahtaa.

Poikkeuksellisen nuorena, 17-vuotiaana orkesterinjohtotaipaleensa aloittanut Mikko Ilmari Franck (s. 1979) alkoi lukea jo 8-vuotiaana orkesteripartituureja, ja sai jo 16-vuotiaana professori Jorma Panulan yksityisopettajakseen. ”Ei se aina ollut hirveän mieluisaa, kun kaverit meni ulos leikkimään ja jäin kotiin harjoittelemaan viulunsoittoa. Tai se, että minulla oli aina niin vahva tietoisuus siitä, mitä musta tulee. En koskaan voinut aidosti haaveilla, että musta tulisi palomies, lääkäri tai lakimies”, Franck kertoo. ”Johdin parhaimmillaan ala-asteikäisenä kotona CD-levyn kera yhden sinfonian ja yhden oopperan per ilta.”

Musiikki oli pikkuviulistille niin tärkeää, että kun soitonopettaja antoi läksyjä, hän valmisti tälle lahjana myös seuraavan sivun tehtävät. Nuoren lahjakkuuden annettiin onneksi kukkia. Franck sai suorittaa peruskoulun kahdeksassa vuodessa ja kaksi viimeistä vuotta pelkästään tenttimällä. ”Minulla oli vahva tietoisuus, että nyt täytyy keskittyä tähän, ja koulut voi käydä myöhemmin. Aloin ammattimaisesti johtaa 17-vuotiaana, eli nyt tuli se sama 17 vuotta täyteen. Tasan puolet elämästä olen tehnyt tätä hommaa.”

Kevät mielessä?

Mikko Franck johtaa Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteria Sibafestin päätöskonsertissa 1. helmikuuta. Ohjelmassa on tällöin Claude Debussyn keväinen Printemps, Sibeliuksen pirskahtelevia Humoreskeja sekä omana aikanaan skandaalin aiheuttanut Igor Stravinskyn Kevätuhri. ”Kun kuulin, että sinfiksen ohjelmaan halutaan kevätteema, Debussyn Printemps oli saatava mukaan”, Franck kertoo. ”Suomessa ei esitetä paljoakaan ranskalaista musiikkia.”

Franckin kiinnostus Ranskaan liittyy myös hänen tulevaan pestiinsä Ranskan radion filharmonisen orkesterin johtajana. Viime heinäkuussa Kansallisoopperan ylikapellimestarin paikastaan luopunut konkari aloittaa kolmivuotisen työnsä Ranskassa syyskuussa 2015. ”Jonkunhan meistä on Pariisissakin tehtävä töitä, joten minä nyt sitten uhrauduin”, kapellimestari vitsailee. ”Ranskan orkesteriin minulla on ollut hyvin läheiset suhteet jo kymmenen vuotta. Tietysti myös Pariisi on mielenkiintoinen kaupunki, jossa kulttuurialalla tapahtuu koko ajan.”

Pariisi innostaa Mikko Franckin myös tarinoimaan lempivuodenajastaan. ”Loppukevät! En viihdy kylmässä tai loskassa, vaan olen lämpimämmän ilman ihminen. Tykkään istua terassikahviloissa. Alkukevät ei ihan vielä riitä siihen. Loppukeväästä tapahtuu.”

Lue lisää Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin konsertista täältä!