Kuva: Ida Vakkuri

Sibafestin perjantaissa 31. tammikuuta koetaan yllätyksiä täynnä oleva konsertti, kun Camerata-salin lavalle astuu Suomen Improvisaatiokuoro johtajanaan Iiro Ollila konsertillaan Let us not make music, let’s music.

Nimensä mukaisesti Suomen improvisaatiokuoro koostuu musiikin harrastajista, opiskelijoista ja ammattilaisista, joita yhdistää into kokeilla ilmaisun rajojaan improvisaation kautta. Improvisaatioteatteri Stella Polariksen kuoroimprokurssilla 2011 lähtölaukauksen saanut kuoro operoi lähinnä kuuntelemalla ja kokeilemalla. Kuoronjohtaja Iiro Ollila on itse toiminut muusikkona arvostetussa esiintyjäryhmässä vuodesta 1998.

Ollila olisi pahan paikan edessä, jos häntä pyytäisi kuvailemaan esitystä itseään tai ohjelmaa.

”Kaikki musisointimme on täysin improvisoitua”, hän toteaa.

Konserttiin ei siis sisälly mitään ennakkoon harjoiteltua, ei sovittuja merkkijärjestelmiä eikä nuotteja. Miten kuoroa sitten johdetaan, jos mikään ei ole ennalta tiedossa?

”Kuoroa ei oikeastaan johdeta. Johtaja antaa kuorolaisille tehtäviä ja harjoituksia ja ohjaa työskentelyprosessia ja oppimista sillä tavalla. Mutta johtajalla ei ole soivan lopputuloksen suhteen sen enempää päätäntävaltaa kuin yksittäisellä kuorolaisella. Johtaja on myös yksi laulajista.

Aktiivisesti keikkaileva kuoro harjoittelee periodiluontoisesti. Onko haastavaa keksiä joka konserttiin jotain uutta?

Kokeilemme koko ajan uusia juttuja, mutta keksimistä enemmän keskitymme kuunteluun ja haltioitumiseen, Menetelmämme ovat sellaisia, että vanhan toistaminen on mahdotonta”, Ollila kertoo.

Yleisöltä vaaditaan lähinnä läsnäoloa ja uppoutumisten taitoa. Vai onko yleisöllä jokin erityinen rooli konserteissa?

”Millainen milloinkin. Tämä ei ole kiusallisella tavalla väkisin yleisöä osallistavaa improa. Meitä saa rauhassa ihan vaan kuunnella ja katsella, mutta välillä käännymme yleisön puoleen ja vaikkapa kysymme jotakin. Yleisön ­­tärkein rooli on nauttia ja vaikuttua.”

Lue lisää konsertista täältä!